Monipuolinen opetus- ja oppiminen sekä arvioinnin- ja palautteen merkitys OT3+4
Monipuolinen opetus ja oppiminen
Silloin kun aloitin koulun vuonna 1993, oli koulunkäynti aivan erilaista kuin nykyään. Niin oppiminen, kuin opettaminenkin muokkautuu ajan saatossa, eikä siitä varmasti tule koskaan täysin valmista. Lähtökohta koulussa kuitenkin minun käymäni peruskoulun ja ammattikoulun aikana oli, että opettaja opetti ja oli auktoriteettinen hahmo luokassa, opiskelijat tekijät tehtäviä niin koulussa kuin kotonakin ja lopuksi oli koe siitä, miten oli käsiteltävän aiheen oppinut. En ainakaan muista, että tästä kaavasta olisi juurikaan poikettu.
Erilaiset opetusmenetelmät ja pedagogiset mallit oppimisprosessin tukena
Nyt, kun olen päässyt kurkkaamaan myös opettajan toimien taakse opettajan opintojeni alussa, ajatukseni opetuksen monipuolistamisesta opiskelijan henkilökohtaisuus huomioon ottaen ovat laajentuneet. Ensin tietenkin opettajan on otettava huomioon opintosuunnitelma ja osaamistavoitteet. Sitten voi alkaa suunnittelemaan toimintaa, eli pedagogisia malleja ja opetusmenetelmiä osaamistavoitteiden saavuttamiseen joustavasti opiskelijan henkilökohtaisen suunnitelman mukaan yksin tai ryhmässä, ja lopuksi vielä opiskelijoiden osaamisen osoittaminen erilaisin keinoin. Lisänä koko ajan toki opettajan ohjaus ja tuki.
Yksinkertaisimmillaan opetuksen raamit ovat tässä, joten vain mielikuvitus on rajana, mitä raamien sisälle keksiikään. Riippuen tietenkin osaamistavoitteista, opiskelijoista, ryhmäkoosta, ympäristöstä ja opetettavasta aiheesta. Mikä sitten ajaa opettajan käyttämään usein samoja pedagogisia malleja ja opetusmenetelmiä? Itse ajattelen, että on ensiarvoisen tärkeää opiskelijoiden ja oppimisen kannalta, että opiskelija pysyy motivoituneena ja aktiivisena opintojen ajan.
Opettaja voikin tuoda huomattavasti lisäarvoa erilaisten pedagogisten mallien ja opetusmenetelmien avulla. Lisäarvoa tuo esimerkiksi hyödyllisyys, oleellisuus sekä laadullisuus. Motivaatiota tuo esimerkiksi opetuksen visuaalisuus, pelillisyys sekä vertaispedagogiikka opiskelijalähtöisyys huomioiden. Opiskelijan aktiivisuutta lisää esimerkiksi keskusteleva tai muulla tavoin vuorovaikuttava opetusmenetelmä sekä tekemällä oppiminen, eli autenttiset tilanteet. Yleisesti ottaen opetuksen kannattaa olla sujuvaa ja vaivatonta.
Pedagoginen malli pohjautuu siihen, miten opiskelija oppii, kun taas opetusmenetelmä on pedagogisen mallin käytännön toteuttamista ja osiin jakamista. Seuraavaksi avaan esimerkillä pedagogisen mallin ja opetusmenetelmien käyttämistä matkailu- ja ravintola-alalla:
Pedagoginen malli ja opetusmenetelmät opintojaksolle Ruokalista suunnittelu ja toteutus:
Luento ja kyselevä opetus+ryhmätyö learning cafe tai aivoriihi mallilla, luovaa työtä soveltaen: Aluksi käydään läpi luennolla ja keskustellen viikon ruokalista kokonaisuudesta ja resepteistä. Ruokalista voisi olla suunniteltu osaksi, jota opiskelijat täydentäisivät. Täydennystä voisi käyttää esimerkiksi niin, että jaettaisiin opiskelijat ryhmiin, joissa suunniteltaisiin lista valmiiksi. Lopuksi ideat esiteltäisiin ja valittaisiin toteutettavaksi käytännöllisin ruokalista, perustelujen kera.
Tekemällä oppimisen mallilla sekä osallistuvien opettajien kanssa, yhteistoiminnallinen oppiminen: keittiöllä opiskelijat voisivat aloittaa esimerkiksi pienryhmissä ruokalistassa olevien ruokien valmistusta reseptien avulla. Toimenkuvia ja vastuualueita vaihdeltaisiin viikon mittaan, että opiskelijoilla tapahtuisi monipuolista oppimista ja opiskelija voisi ohjata toista opiskelijaa samalla. Lopuksi jokainen opiskelija osoittaisi osaamistaan etukäteen valitussa aiheessa käytännön työssä viikon aikana. Lopuksi vielä pedagoginen malli arviointiin, mistä kerron lisää myöhemmin tässä kirjoituksessa.
Opetus ja oppiminen yksilöllisissä oppimistarpeissa
Aiemmassa esimerkissä yhden osaamistavoitteen saavuttamiseen voi olla haasteena se, että rohkeammat ja jo osaavammat opiskelijat tekevät enemmän kuin toiset, vaikka vertaisoppimista ja hiljaista tietoa tapahtuu varmasti kaikille. Sen takia esimerkin lisänä voisi olla tehtävänä vielä lopputyönä luovan työn tehtävä, missä opiskelija itse suunnittelee päivän ruokalistan ja tekee siitä suunnitelman toteutettavaksi kokonaisuudeksi alusta loppuun saakka. Voisiko jopa olla, että toteuttaisi suunnitelmaa, ehkä yksin tai niin, että kaveriksi toteuttamiseen on valittu aina muutama muu opiskelija tms, jolloin tapahtuisi lisäksi tekemällä oppimista ja projektityöskentelyä. Tällaisessa menetelmässä olisi tärkeää, että opettaja on tarpeeksi tukemassa ja ohjaamassa toimintaa.
Oman opetukseni käyttöteoria matkailu- ja ravintola-alalla
Opetuksen käyttöteoria koostuu ytimekkäimmin siitä, millainen on hyvä opettaja toimintatapoineen, ohjaavine periaatteineen, juurineen sekä olettamuksineen. Käyttöteoriaan sisältyy siis olemassa olevat tietotaidot, ohjaavat periaatteet, uskomukset sekä ajatukset oppimisesta sekä ihmisestä opettajana ja opiskelijana.
Minun oli hankala aluksi hahmottaa koko käyttöteoria-käsitettä. Seuraava lausee kiteyttää hyvin, miksi oma käyttöteoria kannattaa avata ja hahmottaa:
"Tunne itsesi." - Sokrates
Eli on oleellista tietää se mitä opettaa ja miksi. Mikä on minun todellisuuteni? Mistä käsin ja millä tavoilla minä koen, ajattelen ja tulevaisuudessa myös opetan.
Koen, että matkailu- ja ravintola-ala on hyvin paljon kiinni tekemällä oppimisesta. Toki tietty teoriaosuus täytyy sisäistää esimerkiksi keittiön turvallisuudesta, erikoisruokavalioista sekä raaka-aineiden tietämyksestä, mutta esimerkiksi ruokaa oppii laittamaan vain tekemällä ja matkailua kokemalla matkustamista (lähelle tai kauas) - aivan kuin opettajaksi opettamalla. Eli ajattelen, että mielekäs ja syvä oppiminen matkailu- ja ravintola-alalla tapahtuu pitkästi kokemuksen kautta sekä opiskelijan oman vastuun oivaltamisella (koska opettaja ei tee ruokaa opiskelijan puolesta, vaan opiskelija itse).
Myös teoriaosuuksissa voi ottaa mukaan opiskelijoita keskustellen, jokaisen kotona laitetaan ruokaa ja sitä syödään joka päivä - jokaisella on siis myös jonkinlainen mielipide ja suhde ruokaan. Jokainen ihminen on myös kokenut jotain tekemällä ja näkemällä niin lähellä tai kaukana (tai osallistunut tai järjestänyt vaikka syntymäpäiväjuhlat), mikä voi liittyä matkailuun ja elämysten kokemiseen/tuottamiseen. Yrittäisin siis kaivaa opiskelijoilta itseltään havainnollistavia esimerkkejä ja tehdä alaa tutuksi ja madaltaa kynnystä toimia alalla.
Kun mietin omia opiskeluaikojani, kokisin, että ainakin alalla pitäisi keskittyä myös enemmän opiskelijan vahvuuksiin ja itseluottamuksen merkitykseen, koska usein ala on aika paineistettu ja kiireinen. Myös päätöksiä pitää osata tehdä ja seistä niiden takana, sekä lisäksi makuaisteja sekä tunteita eri elämyksistä/kokemuksista on yhtä monta kuin ihmistäkin, eikä kaikkia voi miellyttää. Uskoisin, että esimerkkien ja havainnollistavien kysymysten kautta lisäisin tätä omaan opetukseen.
Ajattelisin, että painottaisin myös luovuuden käyttöä - toki tiettyjen raamien sisällä, mutta antaisin opettajana pohjaa ja esimerkkejä, miten asioita voisi tehdä ja mitkä asiat voi sopia yhteen, mutta antaisin opiskelijoille tilaa itse käyttää luovuuttaan. Mielestäni se lisäisi myös ammatti-identiteetin vahvistumista. Haluaisin kehittää opiskelijoista sen verran varmoja itsestään ja ammattitaidostaan, että he lähtisivät kunnianhimoisina kokeilemaan suoraan heille sopivia töitä, eivätkä jäisi tiskareiksi tai salaatinpilkkojiksi. Koin, että itse sain varmuutta alalle vasta työelämässä, en niinkään koulumaailmassa.
Opetukseni käyttöteoria koostuu tällä hetkellä opetussuunnitelma on Amokin omasta opetussuunnitelmasta. Jatkossa opettajan työssä luultavasti Ammattiopiston opetussuunnitelmat, jos opetan ammatillisella puolella. Oppimiskäsityksistä käytössäni tuntuu olevan konstruktivistinen ja sosiokonstruktivistinen käsitys, koska tavoitteena on kehittää käsitystä todellisuudesta, niin itsessäni, muissa ja ympäristössä, jolloin oppimisen tuloksena on ymmärryksen lisääntyminen ja muuttuneet käsitykset -> erilainen todellisuudentaju tai ainakin laajempi näkökulma.
Sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys on mukana sen vuoksi, että koen vuorovaikutuksen ja vertaisoppimisen olevan oleellisessa osassa oppimista. Niin monipuolisuuden, hiljaisen tiedon, kuin ammatti-identiteetinkin rakentumisen kannalta.
Toisaalta jokin osa (tulevan) opettajan rooliani tuntuu olevan myös kognitiivista oppimiskäsitystä tukeva, koska ajattelen opettajana järjestäväni opetussisältöjä sekä oppimisen aktiviteetteja, jotka tukevat opiskelijan oppimista.
Arvioiminen ja palautteen antaminen
Oppimisen ja osaamisen arvioiminen alussa asetettuihin osaamistavoitteiisin nähden on välttämätöntä, että tiedetään, tarvitseeko opiskelija ohjausta, tukea tai motivointia. Lisäksi opettaja voi tehdä toimenpiteitä opetusmenetelmiin ja kehittää niitä tarpeen vaatiessa.
Arvioinnin ja palautteen eri tehtävät ja tavoitteet
Palautteen antaminen pitää opiskelijaa samalla viivalla osaamistavoitteiden saavuttamisen kanssa. Kun opiskelija tietää, mitä pitäisi kehittää ja mihin suuntaan mennä, pysyy motivaatio ja aktiivisuus parempana. Esimerkiksi keittiötyöskentelyssä niin sanotusti pakollista tai kontrolloitua arviointia täytyy tehdä esimerkiksi turvallisuuteen liittyvissä asioissa, ettei vahinkoja tapahdu. kehittävää ja motivoivaa arviointia ja palautetta taas voi tehdä esimerkiksi luoviin suunnittelutehtäviin liittyen, joissa opiskelija pääsee toteuttamaan suunnittelemaansa tehtävää, minkä seurauksena näkyy selvästi osaamistavoitteiden saavuttaminen.
Arviointia sekä palautteen antamista kehittävästi on hyvä suorittaa koko ajan. Opettaja seuraa esimerkiksi opiskelijan suunnitteleman ruokalistan eri vaiheita ja ohjaa opiskelijaa osaamistavoitteiden suuntaisesti. Näin opiskelijan varmuus osaamisen osoittamisestakin kasvaa, kun tietää mitä kohti on menossa ja että välitavoitteet on tehty oikein ja oleelliset asiat otettu huomioon. Ei olisi järkeä, että opiskelija olisi suunnitellut päivän ruokalista-kokonaisuuden ja kun alkaisi toteuttamaan sitä, se ei olisikaan toteutuskelpoinen - esimerkiksi kaikki ruoat olisivat uuniruokia, jolloin uunissa tulisi tilan puute, eikä ruokia saisi välttämättä valmiiksi ajallaan. On siis myös oleellista, että arviointimenetelmät ovat johdonmukaisia osaamistavoitteisiin nähden.
Erilaiset arvioinnin menetelmät ja palautteen antamisen tavat
Niin opettajalla kuin opiskelijallakin on hyvä tehdä arviointia koko oppimisprosessin ajan. opiskelija voi tehdä ruokalistan suunnittelun ja toteuttamisen aikana esimerkiksi oppimispäiväkirjaa ja osoittaa osaamista harjoitustyöllä sekä keskustella opettajan kanssa tavoitteista ja missä kohti tavoitteita on menossa tietyin väliajoin. Opettaja voi ohjata ja antaa rakentavaa palautetta jos huomaa, ettei opiskelija huomaa keskittyä olennaiseen tai muita puutteita opiskelussa.
Edellä mainitussa esimerkissä toimisi loppuarvioinnin tueksi aiemmin mainitsema harjoitustyö tai näyttö. Siitä olisi luonteva siirtyä loppuarviointiin, missä käytäisiin koko oppimisprosessi läpi. Jos oppimsjakso sisältää myös teoriaosuutta, voisi näytön lisäksi olla pienimuotoinen tentti tai kirjoitustehtävä, josta näkisi, että opiskelija on sisäistänyt tarvittavat osaamistavoitteet. Näin loppuarvioinnissa näkisi oppimisen ja osaamisen tason.
Palautetta voi antaa monin eri tavoin. Esimerkillisyys, hyötyjen esille tuominen sekä motivointi ovat hyvä keino ottaa mukaan kehittävään palautteeseen, jolloin opiskelija ymmärtää palautteen tarkoituksen. Jos opettaja ei puutu ajoissa opiskelijan tekemisiin ohjaamalla ja antamalla palautetta, esimerkiksi opettamalla, että ruokalistan suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon keittiön resurssit uunien käytön suhteen, voi opiskelijan motivaatio opiskelua kohtaan laskea epäonnistumisten myötä. Itse koen, että oppimista tapahtuu ohjaamalla ja neuvomalla, ettei opiskelija tarvitse turhaan kokea epäonnistumista, mutta kuitenkin koittaa antaa palaute niin, että opiskelija havahtuisi asiaan itse. Eli antaisin opettajana esimerkkejä, mitä kohtaa voisi kehittää, mutta en antaisi heti suoraa vastausta.
Näihin tunnelmiin ja pohdintoihin, Johanna
LÄHTEET
Alaniska & Valanne 2017. Lisää laatua koulutukseen.
Alaniska, H., Hurskainen, J., Kähkönen, T., Maikkola, M., Pihlaja, J. & Tauriainen T-M. Pedagogisia malleja. Viitattu 15.8.2022. https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=&ved=2ahUKEwjoybn3-6j6AhWT6CoKHfa9AZAQFnoECAwQAQ&url=https%3A%2F%2Fwww.oamk.fi%2Femateriaalit%2Fwp-content%2Fuploads%2Fpedagogisiamalleja.pdf&usg=AOvVaw1hHT3Wn7CR_RjQuAEI5OR1.
Amok-emateriaalit. Täydellinen opetusmenetelmä? Videoluento opetusmenetelmistä. Viitattu 15.8.2022. Resurssivideot: Täydellinen opetusmenetelmä?.
Hyppönen, O. & Linden, S. 2009. Opettajan käsikirja. Opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Viitattu 19.5.2022. https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/4670.
Iiris 2022. Opetusmateriaali opetus- ja arviointimenetelmät. https://oamk.sharepoint.com/:p:/t/eOPE22/EXLS_KmASDVEsyE2DStIMqwBwtrePfcdF5TX2X0PDyBD4A?e=D5gqy1
Kommentit
Lähetä kommentti