Opettajan työelämäverkostot OT18b

Tässä osaamismerkissä pohdin yhdessä ravintola- ja matkailualalla olevan, lounasravintolaa pyörittävän henkilön kanssa kysymyksiä oppilaitoksen ja yrityksen välisestä yhteistyöstä. Perehdyin seuraaviin osaamistavoitteisiin, jotka otin huomioon yhteisessä pohdinnassamme: 

• Miten oppilaitos voi tukea työelämäverkostojen kehittämistä ja ylläpitämistä
• Osaa hyödyntää työelämäverkostoja oman alan opetuksessa, ohjauksessa ja arvioinnissa
• Ymmärtää millaiset opetus- ja ohjausmenetelmät lisäävät oppijan tietoutta yrittäjämäisestä työskentelystä ja yrittäjyydestä

Millaista yhteistyötä te olette tehneet oppilaitoksen / yrityksen kanssa?

"Yhteistyö on ollut lähinnä työssäoppimista, eli oppilaitoksesta on tullut opiskelija työharjoitteluun. Hyvistä tekijöistä on apua myös meille, ja joskus harjoittelijat ovat tulleet Luovin oppilaitoksesta, jolloin ovat tarvinneet erityisen paljon ohjausta. Ajattelen, että enemmän opiskelijat oppivat töissä, kun koulussa oikeasti tämän alan työntekoa. Koulussa opiskellaan teoriassa enemmän ja moni asia on niin erilaista, kuin oikeasti ravintola-alalla työelämässä. Eli yhteistyö yrityksen ja oppilaitoksen välillä ainakin opiskelijan kannalta on tosi iso asia. En niinkään koe, että me olisimme töissä niinkään suuresti saaneet oppilaitokselta, jos hyvien työharjoittelijoiden apua ei lasketa. 

Yhteistyö toteutuu yleensä niin, että opettaja tai opiskelija on yhteydessä työharjoittelusta. Yhdessä katsotaan työssäoppimisen tavoitteet, soveltuuko tehtävät meidän ravintolaan. Jos kaikki on ok, katsotaan ajankohta, sopimukset ja käydään niin opettajan kun opiskelijankin kanssa asiat läpi, mitä työssäoppimisen tavoitteet ja arviointikriteerit läpi. Samalla usein sovitaan näyttöpäivä. Opettaja saattaa soitella välillä, mutta yleensä viimeistään näytön jälkeen suoritetaan yhdessä arviointi.

Pisimmillään meillä on ollut harjoittelija n. puoli vuotta, ja silloin koin kyllä hyväksi avuksi töissä, koska siinä ajassa kerkesi hyvin oppia talon tavoille, eikä perehdyttämiseen ja ohjaukseen kulunut niin paljoa aikaa.

Kerran on myös opettaja käynyt työssäoppimisjaksolla kolmen päivän ajan. Silloin käteen jäi hyviä reseptejä, hyvää apua ja asiakkaatkin olivat tyytyväisiä kun saivat erilaisia leivonnaisia ja leipää maisteltavaksi."

Pohdimme yhdessä, että erityisesti työelämässä tarvittavien taitojen ja valmiusten oppiminen on esillä työssäoppimisessa. Työelämässä oppii toimimaan olemalla töissä. Varsinkin ravintola-ala on alati muuttuva ja jopa kiireinen ala, jonne sukeltaa sisään oikeasti vasta työelämässä. Ravintola-alalla tarvitsee myös hyvinkin itsenäistä toimintatapaa ja asennetta, mikä on siis myös yhdenlaista yrittäjyyskasvatusta. Työharjoittelut tukevat ja ylläpitävät yhteistyötä yrityksen ja oppilaitoksen välillä, mutta myös opiskelijan työelämän taitoja ja oikeanlaista asennetta työn tekemistä kohtaan ravintola-alalla, ennen kaikkea ongelmanratkaisutaitoja ja itsenäisen työn tekemisen taitoja.

Ajattelimme myös, että voisi olla mielenkiintoista saada jotain "täsmätietoiskuja" tiettyihin aiheisiin ravintola-alalla, esimerkiksi vaikka opinnäytetöiden tai muiden pienten ryhmätyöprojektien kautta. Se lisäisi tietoa myös henkilökunnalle, ja olisi samaan aikaan merkityksellinen aihe opiskelijoille, kun se tulisi oikeana työelämään tehdyksi.

Kouluissa olisi hyvä olla enemmän autenttisia työelämän tilanteita, varsinkin ravintola-alan työnteosta. Voisiko välillä keittiötunnille tulla esimerkiksi kokki tekemään opiskelijoiden kanssa ruokaa? Lisäksi esimerkiksi työelämän ammattilaiset voisivat tulla puhumaan koululle tai mennä opiskelijoiden haastateltavaksi, jolloin lisättäisiin oppilaitoksen ja työelämän yhteistyötä, ja opiskelijan näkökulmasta myös työelämän näkökulmaa. Näin opiskelija saisi tuntumaa oikeaan työelämään jo ennen harjoittelua, eikä lasku olisi niin iso.

Miten oppilaitos- ja yritysyhteistyötä tulisi mielestänne kehittää?

"En koe, että hyötyisimme välttämättä töissä isommin muunlaisesta yhteistyöstä. Jos ajattelen työharjoittelun kannalta, ajattelisin että opiskelijat hyötyisivät pidemmästä oppimisjaksosta, koska esimerkiksi kuuden viikon aikana keretään juuri ja juuri perehdyttää asioihin, mutta en koe että opiskelija pääsee vielä kunnolla kiinni ravintolan toimintaan ja työkulttuuriin."

Pohdin itse ääneen, että yritys ja oppilaitos voisi tehdä yhteistyötä vieläkin enemmän. Perus lounasravintolan kanssa toki yhteistyön keksiminen voi olla haastavaa työharjoittelujen lisäksi, mutta esimerkiksi opetusharjoitteluni oppilaitoksessa oli yhteistyötä yrityksien kanssa monipuolisemmin, esimerkiksi oppilaitos taisi vuokrata tiloja myös yrityksille, jota kautta yhteisiä tilaisuuksia voi järjestää ja yritykset voivat tilata oppilaitokselta erilaisia koulutuksia ja hankkeita omiin tarpeisiinsa.

Lisäksi joskus kuulee, että opettajasta ei kuulu harjoittelun aikana juuri mitään, ja esimerkiksi sellaista, että opettajalla on aivan erilainen kuva opiskelijan osaamisesta kuin mikä tulee ilmi työpaikan kautta. Tarvittava kommunikaatio on siis oleellisessa osassa yhteistyötä. Mitkä ovat opettajan ajatukset opiskelijan osaamisesta? Entä opiskelijan omat tavoitteet työharjoittelun suhteen? Ja minkälaisia valmiuksia yirtyksellä on antaa työharjoittelua varten. 

Lisäksi koen, että jos opettajalla on hyvät ja laajat yhteydet työelämäverkostoihin, voi se auttaa esimerkiksi työharjoittelupaikkojen hankinnassa.

Millä opetus- ja ohjausmenetelmillä tuette oppijan tietoutta yrittäjämäiseen ajattelu- ja toimintatapaan?

"Alussa käydään läpi talon tavat, että työajoista pidetään kiinni, hygieenisestä toimintavasta ja esimerkiksi tiettyjä omavalvontaan liittyviä asioita (esimerkiksi aiemmat tuotteet käytetään ensin jne). Perehdytän aina opiskelijan kannattavaan työtapaan, jossa huomioidaan hävikin minimoiminen ja sarjatyön tehokkuus. Lisäksi ajan käytön seuraaminen ja priorisointi, koska keittiössä on tärkeää huomioida, että asioita tekee oikeaan aikaan ja erityisesti välillä myös useaa asiaa samaan aikaan.

Yritän myös ohjata niin, että kerron mahdollisimman laajasti ravintolan toiminnasta, mitä kannattaa ottaa huomioon ja koitan saada opiskelijan ensin ajattelemaan asioita myös itse, enkä kerro kaikkea heti valmiiksi." 

Epävarmuuden sietäminen on oleellista ravintola-alalla, ja yrittäjyyskasvatus kehittää nimen omaan asennetta, joka auttaa ajattelemaan ennemmin mahdollisuuksien, entä pelkojen kautta. Olimme molemmat samaa mieltä, että osaamisen hankkiminen työelämässä lisää itsevarmuutta opiskelijan omaan ammatti-identiteetin kehittämiseen.

Ravintola-alalla on hankala miellyttää jokaista, koska jokaisella on omanlainen makuaistinsa, joten esimerkiksi ruoanlaitossa, kuin myös asiakasrajapinnassa työskentelevällä on hyvä olla kehittynyt ammatti-identiteetti, jotta ei ota henkilökohtaisesti ehkä yksittäisten kriittistenkin palautteiden takia. Tähän ei välttämättä opi koulun penkillä?

Millaisia kokemuksia teillä on ollut työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ja harjoittelusta?

"Ihan mukava on ollut, että harjoittelijoita käy ja varsinkin ne, joista huomaa että kiinnostaa oppia ja ala tuntuu omalta. Haastavana koen opiskelijat, joita ei kiinnosta, koska se näkyy heti työn jäljessä ja laatu on kuitenkin tärkeä asia ravintola-alalla lounasruokapaikassa.

Alussa toki saattaa mennä enemmän aikaa ohjaukseen ja perehdyttämiseen, mutta esimerkiksi opiskelija joka on liian omatoiminen eikä kysy apua, tai jos ei ole uskallusta kysyä, aiheuttaa joskus myös haasteita. Yleisesti ottaen otan mielellään meille harjoittelijoita töihin, mahdollisuuksien mukaan myös erityisen tuen tarvitsevia opiskelijoita, että hekin saisivat työkokemusta alalta." 

Tulimme siihen tulokseen, että usein opiskelija tulee ammatillisesta koulutuksesta työharjoitteluun ravintola-alalle vähän niin kuin "pystymetsästä", tuntuu ettei uskallusta oikein ole, vaikka tieto-taitoja olisikin. Onko sitten niin, että koulussa meno on niin erilaista, että opiskelija "säikähtää" työelämää, vai eikö opiskelija ole kerennyt kasvattaa ammatti-identiteettiä ja uskoa omaan osaamiseen tarpeeksi ennen harjoittelua? 

Oleellista on kuitenkin antaa opiskelijoiden yrittää, pitää hyvää kommunikointia oppilaitoksen ja yrityksen välillä ja tukea opiskelijan oppimista. Antaa mahdollisuuksien mukaan opiskelijan ohjautua itse ja kannustaa siihen. Ja eritoten kertoa esimerkein ja saada opiskelija havahtumaan, mitä hyvää työelämässä on ja siinä, että kannustaa oppimaan työelämässä.

Haastateltavana oli Aalto Cateringin toisen ravintolan vetäjä Olli Kangas.

T. Johanna

Lähteet

Korkala, H. 2022. Työelämäyhteistyö ja yrittäjyyskasvatus opetusmateriaali. Viitattu 9.4.2023.

Yrittäjyyskasvatus ja työelämätaidot. Julkaistu 30.4.2021. Vieraana Ulla Mäntykangas ja Sanna Virtanen. https://youtu.be/9oWqqM44BAc. Viitattu 9.4.2023.